Dès l'age de 2 semaines, Timothée a été compté comme membre de l'église et depuis il était avec nous à servir Dieu.
Nous étions membres de l'Eglise Baptiste Charismatique de Pontoise. Timothée allait à l'école du dimanche à partir de l'age de 3 ans. Il était toujours enthousiaste pour prier et commencait sa prière ainsi :
"Bonjour Jésus, c'est moi Timothée qui prie."
A l'école maternelle, il ne pouvait pas prier même pour bénir le repas et une fois Timothée a pleuré en rentrant à la maison, parce que la maîtresse l'avait interdit de chanter une chanson chrétienne. Il aimait chanter les chansons sur son Bon Berger.
Le nom Timothée veut dire "celui qui adore Dieu", son nom il l'a bien porté jusqu'à la fin.
Sa chanson préférée était : "Ton amour, ta puissance, ta présence dans ma vie. Je veux t'adorer de tous mon coeur, je veux t'adorer de tout mon âme et je veux t'adorer de toute ma force parce que tu es mon Dieu." Cette chanson il l'a chanté jusqu'a la fin, même s'il n'avait plus beaucoup de force.
En Finlande à l'école, il y avait la prière matinale, la bénédiction du repas, l'éducation et les fêtes religieuses. Quelle merveille pour ce petit disciple de Jésus. Quand il est rentré à la maison après le premier jour d'école, il a crié :
"Super! La maîtresse est croyante."
L'école du dimanche, la vie d'église, étaient très important pour Timothée. Là aussi, il a eu de bons amis. Il aurait voulu passer par le baptême des croyants à l'Eglise Pentecôte de Mikkeli, mais la maladie l'en a empêché. Timothée était triste, mais nous croyons que Jésus lui même l'a baptisé dans le Lac de Cristal.
Pendant toute sa vie, comme nous l'avions déjà dit, Timothée a aimé Jésus. Il avait une relation particulière, naturelle avec Jésus, comme si il Le voyait marcher à ses cotés. Durant la période où il était malade, cette relation a grandi.
Souvent quand nous rentrions dans sa chambre, il avait les mains croisées, et il nous disait :
"attendez un instant, je prie."
C'étaient ses moments privilégiés avec Jésus. Comment aimerions nous, comme ce petit garçon, être aussi près de Dieu.
Quand on lui avait annoncé à l'hôpital que les traitements ne le guérissait pas, d'abord il a pleuré mais après il a prié et le matin il nous a dit :
"maintenant je suis en paix je sais que Dieu prend soin de moi."
Le médecin l'a demandé s'il voulait encore essayer une autre séance de chimio, il a répondu que non, ainsi s'il guérissait tous aurait été obligé de reconnaître que sa guérison était de Dieu. Nous lui avons demandé comprenait-il qu'il pourrait peut-êre mourrir, il a répondu :
"je suis prêt à risquer ma vie pour la gloire de Dieu."
Il a recu encore deux traitements très fort de chimiothérapie qui n'ont absolument pas agit.
Il a eu des moments très difficile au cours du dernier mois. Timothée a du recevoir de l'oxygène. Un jour lorsqu'il était très mal, je me suis mise à pleurer, c'est alors qu'il m'a dit :
"Ne t'inquiet pas maman, ce sont seulement des épreuves pour que ça soit pas trop facile et pour qu'on s'arrête pas de prier."
Quand nous lui avons demandé s'il ne guérissait pas, est-ce qu'il avait peur d'aller au Ciel. Il a répondu :
"peut-être un peu, j'aurai préféré partir ensemble avec vous. J'ai peur que nounours va me manquer. Timothée avait depuis qu'il était bébé, une peluche qui le suivait dans toutes les aventures et mesaventures.
Que pouvions nous lui répondre. Nous savons tous qu'on ne peut rien emmener de cette terre, mais nous lui avons dit :
"Nous sommes sur que le Pére Céleste arrangerait l'affaire." Nounours a été mis dans les bras de Timothée dans le cerceuil pour toujours, Dieu s'occupera.
Si quelqu'un demandait à Timothée s'il avait peur, il répondait, que non, parcequ'il savait que quoi qu'il lui arrive ça sera bien. Oh, si seulement nous pouvions tous être aussi sûrs et confiants de notre avenir.
Nous avons eu de très nombreuses et interessantes conversations pendant les dernières semaines. Elles nous ont fait croître spirituellement. Pour rien au monde nous ne changerons ces moments. Nous avons lu la Bible, Abraham était devenu un modèle spirituel. Comment sa foi et sa confiance en Dieu étaient grandes. Les voyages de l'apôtre Paul avaient bien entendu intéressé le petit historien. Comment Etienne avait vu le ciel ouvert et Jésus assis sur son trône. Comment Jésus a vécu sur terre, guéri les malades et consolé les opprimés. Nous nous sommes réjouis de savoir que bientôt nous serons tous ensemble rassemblés aux Noces de l'Agneau et nous verrons ce qu'on mangera au ciel.
During the last weeks, Timothée didn't have anymore appetite and once when I tried to feed him, he said:
"Tu sais bien que je n'ai plus faim de cette nourriture, j'ai seulement faim de l'esprit."
Il lui restait peu de force, pourtant il se faisait du soucis pour les autres, pour ceux qui ne connaissaient pas Jésus, et pleurait à cause de ceux qui avaient la vie difficile. Comment un tel enfant aurait continué de vivre sur cette terre ? Nous croyons que le Pére Céleste l'a désiré auprès de Lui pour une tâche bien particulière.
Un certain évangéliste dit un jour :
"Nous pleurons ceux de nos proches qui se sont endormis et demandons pourquoi Dieu ne les a-t-il pas guéris, mais nous pouvons nous consoler en se disant que le monde n'était pas digne d'eux et Dieu en avait besoin pour son service."
Nous savons que Timothée s'inquiétait pour nous, comment on continuerait à vivre, quel profond chagrin nous aurions sans lui, il est tous pour nous. Et le chagrin a été grand, la tristesse si immense, qu'on ne peut même pas décrire. Mais nous lui avons promis que nous nous en sortirons, qu'il pouvait partir en paix. Quand son cher Sauveur est venu le chercher, il n'avait plus de crainte ni soucis.
Nous pouvons dire : ce que Timothée a cru maintenant il le voit.
Livre d'or...
Just ten years ago we were in hospital and you my child you were so ill, you had so much pain and suffered but I got you in my arms after so long time. It was my christmas gift, you gave me a little kiss and said " je t'aime maman". I am vaiting the moment that I can get you again in my arms and hear these words in Heaven's Kingdom. Je t'aime Timothée Maman
Hei! Kävin lukemassa sivujanne. Oma poikani Joonatan kuoli 3-vuotiaana aivokasvaimeen reilu puoli vuotta sitten. Olimme hoidoilla myös kysillä. Siunausta elämäänne! Kerran olemme taas kaikki yhdessä Taivaan kodissa. Sinne asti täytyy jaksaa tämän maailman taistot. Mutta rakkaat poikamme ovat jo parhaassa turvassa.
Olen harrastajanäyttelijä Mikkelistä ja olen ammatiltani nykyjään linja-auton kuljettaja. Noin vuoden ajan on elämääni ja ajatuksiini melkein joka päivä liittynyt Ranskalaisen kirjailijan Eric-Emmanuel Schmittin näytelmä Oskar ja Mamma Roosa. Tarina pienestä pojasta Oskarista ja hänen ystävästään,satavuotiaasta leikkitädistä, Mamma Roosasta. Kaunis ja koskettava tarina leukemiaan sairastuneesta pojasta ja hänen viimeisistä elinpäivistään sairaalassa, jossa hän Mamma Roosan avulla löytää Jumalan ja saa siitä voimia ja ymmärrystä jaksaa elämänsä loppuun. "aika pieni ja heiveröinen kukkahan se oli, mutta urheasti se hoiti kasvin hommansa alusta loppuun,eikä jättänyt kesken". (sanoi: Oskar) Näytelmää tehdessäni huomasin useasti ajattelevani Oskarin rohkeaa ja toisia ihmisiä huomioonottavaa asennetta, sekä kykyä nähdä elämän kauneus ja viehättävyys pienissäkin asioissa. Timotheen tarinaa lukiessani tuli tunne kuin olisin lukenut tuttua tarinaa ja tajusin,että pojat ovat kuin "kaksi marjaa" ja olenkin varma että he olisivat olleet tulleet mainiosti toimeen keskenään.Kaksi älykästä, herkkää ja taiteellista kaveria. Timotheen vanhemmat kävivät katsomassa näytelmän Mikkelin teatterin pienellä näyttämöllä. Kunnioitan suuresti heidän rohkeuttaan uskaltaa katsoa asioita uudelleen "suoraan silmiin". Toivonkin että he saivat lisää lohtua siitä hetkestä ja muistaisivat kaikkia niitä ihania ja hyviä hetkiä, joita he saivat Timotheen kanssa viettää. Toivotan koko perheelle kaikkea hyvää ja siunausta. Jouni
I think so often about my Anna and when I do I think about all the other grieving parents I know and lift us all in prayer. We so need our Lord's comfort, peace and encouragement. I pray you are held closely in His arms as Timothée's Homegoing anniversary approaches. "I send my weary heart to all; Who shed those tears of pain; With caring tears from my own eyes; my message to you will be; my friend, I pray for thee." (from the poem "I Pray for Thee" , in the collection of prose and poems "If I Could. . .", all by Paul McCutcheon, oldguy05@hughes.net
Hyvät Timotheen vanhemmat Olette käyneet mielestäni elämän vaikeimman asian läpi -ja kestäneet -ja vahvistuneet. Varmaan Herralla on teille tehtävä jonka vain te voitte tehdä. Olkaa siunattuja, rukoilen puolestanne.
Hei! Luin Timotheeststa kirjoittamasi tarinan. Liikutuin, kuinka hän ei luovuttanut elämänhaluaan vakavassa ja vaikeassa sairauksessa. Toivoa ei saa menettää! paljon voimia jokaiseen päivään!
". . .weeping may endure for a night, but joy cometh in the morning." (Psalm 30:5) And what a glorious morning that will be! As Timothée's Homegoing anniversary approaches, we pray that our Lord hold you very close and that you may know His comforting presence in a special way.
Löysin nämä sivut sattumalta, monen vuoden jälkeen.Palasin ajassa taaksepäin ja lämpimät muistot täyttävät mieleni.Jaksamista elämässä eteenpäin.Miten voitte ja missä olette? KAIKKEA HYVÄÄ.
I know your pain and sorrow, especially now as Timothée's birthday approaches. I praise our Lord and am so very, very grateful that He blessed these wonderful children with so much kindness and grace! "The righteous perisheth, and no man layeth it to heart: and merciful men are taken away, none considering that the righteous is taken away from the evil to come." (Isaiah 57:1) May the Blessed Hope continue to blaze in your hearts!
je voulais lui dire bonne chance a timothée
Otan osaa suruunne ja toivon teille jaksamista sekä värikästä syksyä ainakin puiden merkeissä. Sain viestinne meidän osaston muistojen runoillan merkeissä. Itse toimin Mikkelin syöpäosaston pj:nä. Kitos että saamme käyttää runoasi! Pirkko
Our Anna was also 12 year old with the heart of a small child and the wisdom of an elder when our Lord took her Home. I hold you tightly and fervently in my prayers as Timothèe's birthday approaches. May our hearts be lifted to Heaven. May our spiritual eyes be opened to our Lord's Light and might we see beyond the now to the glorious promise of forever in the presence of our gracious Lord and our beloved children.
Koskettavat sivut, joita ventovieraskin luki tunteella. Lähimmäisen sairautta, taistelua ja lopulta kuolemaa läheltä seuranneena tiedän, että olette keränneet sivuille myös paljon hyödyllistä tietoa ja ajatuksia, jotka auttavat niitä, jotka vastaavassa tilanteessa tarvitsevat apua ja tukea. Kiitos.
Hei! Osuin näille sivuille sattumalta etsiessäni tietoa lasten leukemioista. Hyvin koskettavat. Rohkaisuksi haluaisin antaa vinkin eräästä linkistä, joka mielestäni kaikkien syöpäpotilaiden pitäisi nähdä... Osoite on www.thesurvivormovie.com
Hei aikaa on kulunut siitä kun tavattiin siellä lapsensa menettäneiden tapaamisessa Utajärvellä 2002. Olisi mukava kuulla teistä. Terveisin Seppo, Sirkka ja pojat.
What a loving tribute to your precious son. I'm sorry for your loss. What a terrible thing for a Mummy to have to endure. Thank You Yeshua for being with Esther through this terrible thing. And Father, You too had to endure the death of Your Son. And I thank You that we don't walk this alone. I thank You that You are there with us and that because Your Son rose from the dead that gives us the strength to keep on knowing that our little ones too shall be seated with You. They just went before we wanted them to. In the Name above all other names Yeshua HaMessiach.
Tosi koskettavat sivut joita tässä luin ja minusta oli todella mukavaa, että minun runoni löytyi sieltä, jonka olin lapsellenne tehnyt ajatuksin siivin. Toivotan teille Jumalan siunausta ja kaikkea hyvää eteenpäin.Palaan näille sivuille myöhemmin taasen runo muodossa. Sari opettaja
dear esther and samuel,I read your the entire web page and wept through the whole thing.Now that i am a mother I imagined that it was my child going through what timothee had endjured and i can see the pain and despair that was before you.My heart goes to you both and it took courage to write your emotions for all to read but I now know more about timothee than i did when he was alive.I say a prayer for you both and I shall visit timothee soon and tell him what adouring parents he has and how much he is loved and missed. with all my love Melissa
Paljon lämpimiä terveisiä täältä Kysistä 2403:lta Pirjolle ja Samuelille! Minulla oli onni tutustua Tituun ja Teihin...se jätti lähtemättömän vaikutuksen. Kaikkea hyvää sinne Teille ja halauksia! Voimia ja jaksamista! Hyvää uutta vuotta 2005!
Hello from America- I saw your wed site address on the site of Addison Toivola, who passed away on Sept. 9, 2003. Our own son, Mitchell, was a buddy to AJ's (Addison) at the Hospital. As I read your story I cried in reflection of you and your sons journey of cnacer and reliance on faith. In Christ, the day will come that we will all be gathered together in heaven - with our precious boy's. Our "Mitchie Boy" also battled with cancer for 10 months. He went to be with Jesus at the age of nine and one-half on April 11, 2003. He had a form of Osteosarcoma (bone cancer) NEVER before seen! In the spirit of Mitch we have formed a non-profit foundation called the "Miracles of Mitch Foundation". It provides Quality of Life Support to families of critically terminal ill children. I have also written a book, "Good-bye, Mitch". It is a brief reflection of his life, my frist years journey of grieving, and how the life of Mitch will continue with many miracles to come. I share this with you in the rememberance of our boys who are together in Heaven! God gave them a purpose - to show others in the world the Love of Jesus! Thank you for your web site in Timothee's memory. I will be praying for your continued strength and faith. I have listed our web addresses and invite you to come and visit them....www.miraclesofmitchfoundation.org and for the book goodbyemitch.com God Bless, Becky Chepokas - Mitchell's Mom
Got your site from Michelle site. You have done a beautiful site for your son, Timothee! Bless and thankyou for sharing this around the world. Will be in our prayer!
Heard about yr dear son from Marcus web page and pray that your family gets the healing and peace u need, your son is an angel/ God Bless
Thank you for the kind encouragement! We, too will pray for your family.
Hei! Timothéen tarina on niin koskettava, että toivoisin mahdollisimman monen voivan lukea sen. Voisitteko ajatella laittavanne sen esimerkiksi cancerkidstories.org -sivuille (ellei se vielä ole siellä)? Kyseisellä sivustolla on monien muidenkin syöpään sairastuneiden lasten tarinoita. Osoite on http://www.cancerkids.org/children/stories/submit_story.cfm Voimia teille kaikille!
Pirjo ja Samuel - kaunis kiitos Teillä näistä sivuista. Lukemattomia kertoja olen selannut niitä ja löydän aina jotain uutta ja jotain lohduttavaa - samankaltaisia kokemuksia mitä koin Eveliinan kanssa ja vierellä. Näen sieluni silmillä lapsemme kulkemassa rinnakkain, ei kuitenkaan yksin vaan monien saman kokeneiden seurassa. Näinhän Sinä Pirjo tämän minulle lohduttavasti kerroit joskus puhelimessa. Vaikka lapsillamme onkin kaikki hyvin, niin valtava ikävä kouraisee päivittäin sisuksia eikä siitä selviä ilman itkua ja sisäistä tuskaa. Iloitsen siitä, että Teillä on niin vahva usko Luojaan ja että olette saanut avun ymmärtää ja kestää lapsenne fyysisen siirtymisen kauemmaksi. Niin Teillä kuin meilläkin henkinen välimatka ei ole pidentynyt vaan arvioni mukaan se on lyhentynyt ja tullut vankaksi väyläksi muistella lastaan. - Kaksi vuotta kävin Eveliinan haudalla päivittäin, mutta nyt joka toinen päivä ja aina kynttilää sytyttäessäni muistelen Eveliinaa, Titua ja Larissaa (en jaksa muistaa ennätittekö tutustua häneen KYS:ssa). - Lastemme valoisat muistot auttakoon osaltaan meitä kaikkia jaksamaan ja näkemään elämän arvokkuuden ja haurauden. - Lämmöllä Teillä ajatellen, kristiina
Seuraavat päivämäärät sururyhmälle: 22.4. klo 18.00 Lehmuskylän seurakuntakoti ja 3.6. klo 18.00 Anttola rantasauna (sauna- ja uintimahdollisuus) Lämpimin ajatuksin Sinikka ja Harri
Olemme lukeneet ja itkeneet.
Taivaallisen Isämme tiet ovat tutkimattomat, emmekä täällä ajassa vielä näe, miksi joudumme niin paljon surua kärsimään. Poikanne on Jeesuksen luona, ja hän varmasti toi kaikille valoa elämään, jotka häneen saivat tutustua. Kiitokset siitä, että jaoitte tarinanne, se varmasti puhuttelee ja lohduttaa monia, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat, myös lapsensa sairauden vuoksi. Kaikkea hyvää elämäänne, Taivaan Isä teitä runsaasti siunatkoon.
Luin juuri teidän kertomuksenne. Pienestä reippaasta pojasta, osaisimpa itse olla yhtä rohkea ja reipas. Olen varma, että Taivaanisällä on teidän pojallenne erityis tehtävä enkelinä johon hänet on kutsuttu. Omakin lapseni on varmasti saanut tehtävän enkelinä ja tulemme viellä joskus näkemään omat rakkaat lapsemme. Olette tehneet ison työn tämän lapsenne sairauden tiimoilta ja näin varmasti autatte monia perheitä, joissa taistellaan lapsen sairauden kanssa ja ihmetellään, miten tästä eteenpäin ja mikä tarkoitus kaikella on. Oman lapsen kuolema on aina raskas kokemus olette kauniisti kirjoittaneet tästäkin vaikeasta asiata.Toivon,että kertomuksenne julkaistaisiin laajemminkin. Siunausta elämäänne toivottaen Sinikka
excusez moi mais je suis un peu nerveuse, je continue. Je suppose que Thimothée aussi vous a manque pour ce jour qui devrait être joyeux. Je suis de tout coeur avec vous et me rend compte de votre courage à surmonter la douleur et continuer a vivre après cette douleur que personne ne peut combler. Je vous admire car moi, je ne suis pas bien et je pense qu'il me faudra du temps pour me remettre de cette expérience assez douloureuse Amicalement solange de bruxelles
Pirjo et Samuel je vous remercie beaucoup d'avoir visité mon site sur Francis, et surtout l'attention d'avoir mis une bougie en Finlande pour sa mémoire. J'ai passé une mauvaise fête de Noël mais je pense que c'est tout a fait normal, puisque c'est le premier sans lui. Il m'a beaucoup manque comme je suppose que T
hier soir, je suis allée visiter le site de laurette fugain car j'y ai laissé plusieurs messages aussi. J'ai vu votre mot qui m'a touché. La première chose que j'ai faite ce matin, c'est aller visiter votre site que j'ai trouvé très émouvant. Mon compagnon est parti retrouvé votre petit ange le 7.11.2003 après 10ans de lutte contre cette maladie. Je n'arrive pas encore à l'accepter, je tourne en rond dans la maison et la nuit, il m'arrive de le sentir près de moi. Moi aussi, je lui ai dédié un site mais n'étant pas une pro, j'ai fait de mon mieux. http://looping08.skyblog.com Je suis de tout coeur avec vous et vous souhaite malgré l'absence de Timothée et de mon compagnon Francis une joyeuse fête de Noël. Ils seront dans notre coeur amicalement et à bientôt peut être sur mon site
Cette soufrance me revolte et me rappelle mon neuveu qui a aussi perdu son oeil suite au cancer. raison de plus pour ses camarades qui ont peur de lui en classe. Ce soir mes prieres vont envers toi petit ange venu du nord.
Pirjo ja Samuel Jaatte niin paljon meille sivussakulkijoille. Timothéen elämä, sairastaminen, kuolema ja luja usko iankaikkisuuteen, sekä teidän vanhempien rakkaus kaiken sen keskellä pysäyttää miettimään ja riisuu minut sanattomaksi. Kiitos rohkeudestanne työstää Timothéen tarina luettavaksi ja nähtäväksi. Ystävyydellä Minna