At the age of 2 weeks old already, Timothée was counted as member of the church
and since he was with us in God's services. We were members of the Baptiste Charismatique Church
of Pontoise, a city near Paris. Timothée went to the Sunday School since he was 3 years old.
He was always enthusiastic to pray and started his prayer as follows:
"Hello Jesus, it's me Timothée who are praying."
At the nursery school, he couldn't pray not even bless the meal and Timothée once cried when he
returned at home, because the schoolmistress didn't allow him to sing a christian song. He liked
to sing the songs of his Good Shepherd.
The name Timothée means "Who honours God", his name he carried it well til the end.
He preferred song was: "Your love, Your power, Your presence in my life. I want to adore You by
all my heart, I want to adore You by all my soul and I want to adore You by all my force because
You are my God." This song, he sang it until the end, even if he didn't have any more strength.
In Finland, at the school, there were the morning prayer, the blessing of the meal, education and
religious festivities. What wonder for this little disciple of Jesus. When he returned at home,
after the first school day, he shouted when the door swung open:
"Super! The teacher is a believer."
The Sunday School, the church life, were very important to Timothée. There too, he had got good
friends. He wanted to be baptized at the Pentecostal Church of Mikkeli, but the illness stoped him.
Timothée was sad, but we believe that Jesus Himself baptized him in the Crystal Lake.
All along his life, as we had already said, Timothée loved Jesus. He had a particular, natural relation
with Jesus, as if he saw Him walking beside him. During the period when he was sick, this relation grew.
Often when we steped in his room, he had the hands crossed, and he said to us:
"Wait a moment, I'm praying."
These were his privileged moments with Jesus. How much would we like to be, like this little boy, close
to God.
When he had been announced to him, at the hospital, that the medicines didn't cure him, firstly,
he cried but after he praid and the morning after he said to us:
"now I'm in peace, because I know that God takes care of me."
The doctor asked whether he wanted to have another chimio, he answered that not, thus, if he cured all would
recognized that his cure was because of God. We asked to him if he really understand, that he'll die,
he answered:
"I'm ready to risk my life for the glory of God!"
However, He received two more very strong treatments of chemotherapy, but without effects.
He've had very difficult
moments during the last month. Timothée has to receive oxygen. One day,
when he was very sick, I started to cry, then he said to me:
"Don't worry mum, these are only afflictions, so that won't be too easy and so we don't stop praying."
When we asked to him whether he didn't cure, was he afraid to go to Heaven. He answered:
"maybe a little, I'll would preferred to go together with you. I'm afraid that I'll miss "nounours".
Timothée had since he was baby, a teddy bear which followed him in all adventures and mesaventures.
What could we answer to him? We know all, that we can't take nothing with us, but we said to him:
"We are sure that Father in Heaven will arrange this affaire." Nounours had been put in Timothée's arms in the coffin for always, God will deal with.
If somebody asked Timothée if he were afraid, he answered, that he is not, because he knew that no
matter what happen to him, he will be well. Oh, if we could all be so sure and trustful about our future.
We've had many insterestings conversations during the last weeks. They made us grow spiritually. For
nothing in the world we won't change these moments. We read the Bible, Abraham had became a spiritual model.
How his faith and his trusting in God were deep. The travels of Paul the apostle had of course interested the
little historian. How Stephen had seen the heaven open and Jesus sitting on his throne. How Jesus lived on
earth, cured sick people and comforted oppressed. We were delighted to know that soon, we'ill be all together,
gathered for the Weddings of the Lamb and we'll see what we'll eat in Heaven.
During the last weeks, Timothée didn't have anymore appetite and once when I tried to feed him, he said:
"You know, that I'm not any more hungry of this food, I'm only hungry of the spirit."
He remained to him so little energy, however he was concerned for the others, those which didn't know Jesus,
and cried because of those which had a difficult life. How such a child would have continued to live on this
ground? We believe that Father in Heaven wished this child near Him for a very particular task.
A certain evangelist says one day:
"We cry those of our close relations, who fell asleep and ask why God didn't heal them, but we can comfort ourselves
by thinking that the world was not worthy of them and God needed somes for his service."
We know that Timothée worried for us, how we would continue to live, what deep sorrow we have without him,
he is everything to us. And the sorrow was deep, a so immense sadness, which can't even be describe. But
we promised to Timothée that we'll manage, that he could go in peace. When his Dear Savior came to take him,
he didn't have any more fear nor concern.
We can say: Timothée sees now what he believed in.
Guestbook...
Just ten years ago we were in hospital and you my child you were so ill, you had so much pain and suffered but I got you in my arms after so long time. It was my christmas gift, you gave me a little kiss and said " je t'aime maman". I am vaiting the moment that I can get you again in my arms and hear these words in Heaven's Kingdom. Je t'aime Timothée Maman
Hei! Kävin lukemassa sivujanne. Oma poikani Joonatan kuoli 3-vuotiaana aivokasvaimeen reilu puoli vuotta sitten. Olimme hoidoilla myös kysillä. Siunausta elämäänne! Kerran olemme taas kaikki yhdessä Taivaan kodissa. Sinne asti täytyy jaksaa tämän maailman taistot. Mutta rakkaat poikamme ovat jo parhaassa turvassa.
Olen harrastajanäyttelijä Mikkelistä ja olen ammatiltani nykyjään linja-auton kuljettaja. Noin vuoden ajan on elämääni ja ajatuksiini melkein joka päivä liittynyt Ranskalaisen kirjailijan Eric-Emmanuel Schmittin näytelmä Oskar ja Mamma Roosa. Tarina pienestä pojasta Oskarista ja hänen ystävästään,satavuotiaasta leikkitädistä, Mamma Roosasta. Kaunis ja koskettava tarina leukemiaan sairastuneesta pojasta ja hänen viimeisistä elinpäivistään sairaalassa, jossa hän Mamma Roosan avulla löytää Jumalan ja saa siitä voimia ja ymmärrystä jaksaa elämänsä loppuun. "aika pieni ja heiveröinen kukkahan se oli, mutta urheasti se hoiti kasvin hommansa alusta loppuun,eikä jättänyt kesken". (sanoi: Oskar) Näytelmää tehdessäni huomasin useasti ajattelevani Oskarin rohkeaa ja toisia ihmisiä huomioonottavaa asennetta, sekä kykyä nähdä elämän kauneus ja viehättävyys pienissäkin asioissa. Timotheen tarinaa lukiessani tuli tunne kuin olisin lukenut tuttua tarinaa ja tajusin,että pojat ovat kuin "kaksi marjaa" ja olenkin varma että he olisivat olleet tulleet mainiosti toimeen keskenään.Kaksi älykästä, herkkää ja taiteellista kaveria. Timotheen vanhemmat kävivät katsomassa näytelmän Mikkelin teatterin pienellä näyttämöllä. Kunnioitan suuresti heidän rohkeuttaan uskaltaa katsoa asioita uudelleen "suoraan silmiin". Toivonkin että he saivat lisää lohtua siitä hetkestä ja muistaisivat kaikkia niitä ihania ja hyviä hetkiä, joita he saivat Timotheen kanssa viettää. Toivotan koko perheelle kaikkea hyvää ja siunausta. Jouni
I think so often about my Anna and when I do I think about all the other grieving parents I know and lift us all in prayer. We so need our Lord's comfort, peace and encouragement. I pray you are held closely in His arms as Timothée's Homegoing anniversary approaches. "I send my weary heart to all; Who shed those tears of pain; With caring tears from my own eyes; my message to you will be; my friend, I pray for thee." (from the poem "I Pray for Thee" , in the collection of prose and poems "If I Could. . .", all by Paul McCutcheon, oldguy05@hughes.net
Hyvät Timotheen vanhemmat Olette käyneet mielestäni elämän vaikeimman asian läpi -ja kestäneet -ja vahvistuneet. Varmaan Herralla on teille tehtävä jonka vain te voitte tehdä. Olkaa siunattuja, rukoilen puolestanne.
Hei! Luin Timotheeststa kirjoittamasi tarinan. Liikutuin, kuinka hän ei luovuttanut elämänhaluaan vakavassa ja vaikeassa sairauksessa. Toivoa ei saa menettää! paljon voimia jokaiseen päivään!
". . .weeping may endure for a night, but joy cometh in the morning." (Psalm 30:5) And what a glorious morning that will be! As Timothée's Homegoing anniversary approaches, we pray that our Lord hold you very close and that you may know His comforting presence in a special way.
Löysin nämä sivut sattumalta, monen vuoden jälkeen.Palasin ajassa taaksepäin ja lämpimät muistot täyttävät mieleni.Jaksamista elämässä eteenpäin.Miten voitte ja missä olette? KAIKKEA HYVÄÄ.
I know your pain and sorrow, especially now as Timothée's birthday approaches. I praise our Lord and am so very, very grateful that He blessed these wonderful children with so much kindness and grace! "The righteous perisheth, and no man layeth it to heart: and merciful men are taken away, none considering that the righteous is taken away from the evil to come." (Isaiah 57:1) May the Blessed Hope continue to blaze in your hearts!
je voulais lui dire bonne chance a timothée
Otan osaa suruunne ja toivon teille jaksamista sekä värikästä syksyä ainakin puiden merkeissä. Sain viestinne meidän osaston muistojen runoillan merkeissä. Itse toimin Mikkelin syöpäosaston pj:nä. Kitos että saamme käyttää runoasi! Pirkko
Our Anna was also 12 year old with the heart of a small child and the wisdom of an elder when our Lord took her Home. I hold you tightly and fervently in my prayers as Timothèe's birthday approaches. May our hearts be lifted to Heaven. May our spiritual eyes be opened to our Lord's Light and might we see beyond the now to the glorious promise of forever in the presence of our gracious Lord and our beloved children.
Koskettavat sivut, joita ventovieraskin luki tunteella. Lähimmäisen sairautta, taistelua ja lopulta kuolemaa läheltä seuranneena tiedän, että olette keränneet sivuille myös paljon hyödyllistä tietoa ja ajatuksia, jotka auttavat niitä, jotka vastaavassa tilanteessa tarvitsevat apua ja tukea. Kiitos.
Hei! Osuin näille sivuille sattumalta etsiessäni tietoa lasten leukemioista. Hyvin koskettavat. Rohkaisuksi haluaisin antaa vinkin eräästä linkistä, joka mielestäni kaikkien syöpäpotilaiden pitäisi nähdä... Osoite on www.thesurvivormovie.com
Hei aikaa on kulunut siitä kun tavattiin siellä lapsensa menettäneiden tapaamisessa Utajärvellä 2002. Olisi mukava kuulla teistä. Terveisin Seppo, Sirkka ja pojat.
What a loving tribute to your precious son. I'm sorry for your loss. What a terrible thing for a Mummy to have to endure. Thank You Yeshua for being with Esther through this terrible thing. And Father, You too had to endure the death of Your Son. And I thank You that we don't walk this alone. I thank You that You are there with us and that because Your Son rose from the dead that gives us the strength to keep on knowing that our little ones too shall be seated with You. They just went before we wanted them to. In the Name above all other names Yeshua HaMessiach.
Tosi koskettavat sivut joita tässä luin ja minusta oli todella mukavaa, että minun runoni löytyi sieltä, jonka olin lapsellenne tehnyt ajatuksin siivin. Toivotan teille Jumalan siunausta ja kaikkea hyvää eteenpäin.Palaan näille sivuille myöhemmin taasen runo muodossa. Sari opettaja
dear esther and samuel,I read your the entire web page and wept through the whole thing.Now that i am a mother I imagined that it was my child going through what timothee had endjured and i can see the pain and despair that was before you.My heart goes to you both and it took courage to write your emotions for all to read but I now know more about timothee than i did when he was alive.I say a prayer for you both and I shall visit timothee soon and tell him what adouring parents he has and how much he is loved and missed. with all my love Melissa
Paljon lämpimiä terveisiä täältä Kysistä 2403:lta Pirjolle ja Samuelille! Minulla oli onni tutustua Tituun ja Teihin...se jätti lähtemättömän vaikutuksen. Kaikkea hyvää sinne Teille ja halauksia! Voimia ja jaksamista! Hyvää uutta vuotta 2005!
Hello from America- I saw your wed site address on the site of Addison Toivola, who passed away on Sept. 9, 2003. Our own son, Mitchell, was a buddy to AJ's (Addison) at the Hospital. As I read your story I cried in reflection of you and your sons journey of cnacer and reliance on faith. In Christ, the day will come that we will all be gathered together in heaven - with our precious boy's. Our "Mitchie Boy" also battled with cancer for 10 months. He went to be with Jesus at the age of nine and one-half on April 11, 2003. He had a form of Osteosarcoma (bone cancer) NEVER before seen! In the spirit of Mitch we have formed a non-profit foundation called the "Miracles of Mitch Foundation". It provides Quality of Life Support to families of critically terminal ill children. I have also written a book, "Good-bye, Mitch". It is a brief reflection of his life, my frist years journey of grieving, and how the life of Mitch will continue with many miracles to come. I share this with you in the rememberance of our boys who are together in Heaven! God gave them a purpose - to show others in the world the Love of Jesus! Thank you for your web site in Timothee's memory. I will be praying for your continued strength and faith. I have listed our web addresses and invite you to come and visit them....www.miraclesofmitchfoundation.org and for the book goodbyemitch.com God Bless, Becky Chepokas - Mitchell's Mom
Got your site from Michelle site. You have done a beautiful site for your son, Timothee! Bless and thankyou for sharing this around the world. Will be in our prayer!
Heard about yr dear son from Marcus web page and pray that your family gets the healing and peace u need, your son is an angel/ God Bless
Thank you for the kind encouragement! We, too will pray for your family.
Hei! Timothéen tarina on niin koskettava, että toivoisin mahdollisimman monen voivan lukea sen. Voisitteko ajatella laittavanne sen esimerkiksi cancerkidstories.org -sivuille (ellei se vielä ole siellä)? Kyseisellä sivustolla on monien muidenkin syöpään sairastuneiden lasten tarinoita. Osoite on http://www.cancerkids.org/children/stories/submit_story.cfm Voimia teille kaikille!
Pirjo ja Samuel - kaunis kiitos Teillä näistä sivuista. Lukemattomia kertoja olen selannut niitä ja löydän aina jotain uutta ja jotain lohduttavaa - samankaltaisia kokemuksia mitä koin Eveliinan kanssa ja vierellä. Näen sieluni silmillä lapsemme kulkemassa rinnakkain, ei kuitenkaan yksin vaan monien saman kokeneiden seurassa. Näinhän Sinä Pirjo tämän minulle lohduttavasti kerroit joskus puhelimessa. Vaikka lapsillamme onkin kaikki hyvin, niin valtava ikävä kouraisee päivittäin sisuksia eikä siitä selviä ilman itkua ja sisäistä tuskaa. Iloitsen siitä, että Teillä on niin vahva usko Luojaan ja että olette saanut avun ymmärtää ja kestää lapsenne fyysisen siirtymisen kauemmaksi. Niin Teillä kuin meilläkin henkinen välimatka ei ole pidentynyt vaan arvioni mukaan se on lyhentynyt ja tullut vankaksi väyläksi muistella lastaan. - Kaksi vuotta kävin Eveliinan haudalla päivittäin, mutta nyt joka toinen päivä ja aina kynttilää sytyttäessäni muistelen Eveliinaa, Titua ja Larissaa (en jaksa muistaa ennätittekö tutustua häneen KYS:ssa). - Lastemme valoisat muistot auttakoon osaltaan meitä kaikkia jaksamaan ja näkemään elämän arvokkuuden ja haurauden. - Lämmöllä Teillä ajatellen, kristiina
Seuraavat päivämäärät sururyhmälle: 22.4. klo 18.00 Lehmuskylän seurakuntakoti ja 3.6. klo 18.00 Anttola rantasauna (sauna- ja uintimahdollisuus) Lämpimin ajatuksin Sinikka ja Harri
Olemme lukeneet ja itkeneet.
Taivaallisen Isämme tiet ovat tutkimattomat, emmekä täällä ajassa vielä näe, miksi joudumme niin paljon surua kärsimään. Poikanne on Jeesuksen luona, ja hän varmasti toi kaikille valoa elämään, jotka häneen saivat tutustua. Kiitokset siitä, että jaoitte tarinanne, se varmasti puhuttelee ja lohduttaa monia, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat, myös lapsensa sairauden vuoksi. Kaikkea hyvää elämäänne, Taivaan Isä teitä runsaasti siunatkoon.
Luin juuri teidän kertomuksenne. Pienestä reippaasta pojasta, osaisimpa itse olla yhtä rohkea ja reipas. Olen varma, että Taivaanisällä on teidän pojallenne erityis tehtävä enkelinä johon hänet on kutsuttu. Omakin lapseni on varmasti saanut tehtävän enkelinä ja tulemme viellä joskus näkemään omat rakkaat lapsemme. Olette tehneet ison työn tämän lapsenne sairauden tiimoilta ja näin varmasti autatte monia perheitä, joissa taistellaan lapsen sairauden kanssa ja ihmetellään, miten tästä eteenpäin ja mikä tarkoitus kaikella on. Oman lapsen kuolema on aina raskas kokemus olette kauniisti kirjoittaneet tästäkin vaikeasta asiata.Toivon,että kertomuksenne julkaistaisiin laajemminkin. Siunausta elämäänne toivottaen Sinikka
excusez moi mais je suis un peu nerveuse, je continue. Je suppose que Thimothée aussi vous a manque pour ce jour qui devrait être joyeux. Je suis de tout coeur avec vous et me rend compte de votre courage à surmonter la douleur et continuer a vivre après cette douleur que personne ne peut combler. Je vous admire car moi, je ne suis pas bien et je pense qu'il me faudra du temps pour me remettre de cette expérience assez douloureuse Amicalement solange de bruxelles
Pirjo et Samuel je vous remercie beaucoup d'avoir visité mon site sur Francis, et surtout l'attention d'avoir mis une bougie en Finlande pour sa mémoire. J'ai passé une mauvaise fête de Noël mais je pense que c'est tout a fait normal, puisque c'est le premier sans lui. Il m'a beaucoup manque comme je suppose que T
hier soir, je suis allée visiter le site de laurette fugain car j'y ai laissé plusieurs messages aussi. J'ai vu votre mot qui m'a touché. La première chose que j'ai faite ce matin, c'est aller visiter votre site que j'ai trouvé très émouvant. Mon compagnon est parti retrouvé votre petit ange le 7.11.2003 après 10ans de lutte contre cette maladie. Je n'arrive pas encore à l'accepter, je tourne en rond dans la maison et la nuit, il m'arrive de le sentir près de moi. Moi aussi, je lui ai dédié un site mais n'étant pas une pro, j'ai fait de mon mieux. http://looping08.skyblog.com Je suis de tout coeur avec vous et vous souhaite malgré l'absence de Timothée et de mon compagnon Francis une joyeuse fête de Noël. Ils seront dans notre coeur amicalement et à bientôt peut être sur mon site
Cette soufrance me revolte et me rappelle mon neuveu qui a aussi perdu son oeil suite au cancer. raison de plus pour ses camarades qui ont peur de lui en classe. Ce soir mes prieres vont envers toi petit ange venu du nord.
Pirjo ja Samuel Jaatte niin paljon meille sivussakulkijoille. Timothéen elämä, sairastaminen, kuolema ja luja usko iankaikkisuuteen, sekä teidän vanhempien rakkaus kaiken sen keskellä pysäyttää miettimään ja riisuu minut sanattomaksi. Kiitos rohkeudestanne työstää Timothéen tarina luettavaksi ja nähtäväksi. Ystävyydellä Minna