The system of care in Finland is organized very well and each one receive necessary cares, in any case if a serious disease is discovered.
When one discovers that a child get cancer, the competence of the Healthy Centers, or Regional Hospital are insufficient, we need the better care and best techniques like an University Hospital can give.
Timothée's case was a very serious one and the situation very critical, thus, he has needed quick examinations and efficaces cares. He was transferred to the University Hospital of Kuopio, located at approximately 273 miles from home. Arrived at the emergency, he has been at once brough in reanimation. The pediatrist in charge quickly evaluated the situation and Timothée was led in intensive care. All that passed very quickly, the minutes were counted. The care lavished in the intensive care department was really efficient.
The patient was never left at any time alone. High level technology, same as the nurses work, on technical level than human. Our child received all the care which was medically possible.
Us, parents, have been taken in consideration and our wellbeing too. It has been setted up a room for us at proxemity of the hospital, the welfare worker helped us to organize the financial stuff, the hospital Priest came to discuss with us and the psychiatrist in charge also came into the department to our request and thereafter he remained at our service.
The doctors worked unceasingly and finally they were able to diagnos his disease.
We were welcomed in the department of cancerology.
There too, the care was given globally: physic, psychic, social, and spiritual were taken into account, as well for the child as for the parents. Timothée had referents nurses, who were devoted to him during all the time he stayed at the hospital. We were able to discuss with the social worker and she helped us in all practical questions. She directed also the discussion group of parents, which took place every week.
The pedo-psychiatrist and the art-therapeutist regularly came to see him. A very important person for Timothée, the hospital's Priest Olavi, with whom he also passed the time playing PlayStation's game or discussing Greek mythology.
The school was organized in the department. We received all necessary and desired information from the doctors and they were joignable in case of necessity. The devotion of the nurses were marvellous. If a child wanted chips and sausages at 10 o'clock in the evening they brought it to him. We spent a lots of time together laughing and crying.
We think about them with thankfullness and affections and we bless them.
Where to obtain assistance?
Difficult situation when your child is seriously sick. Nobody can envisage such an event for himself. The life was going on and it was maybe also a little monotonous. Many parents say that they miss this so simple, everyday life and that they would give anything to have it back. It's completely true. But unfortunately, even if the child cured, the life will never be the same.
For many families, the fact that a child falls sick generates also a financial problem. In general, the mother leaves her job to be with her child. The father also is lead to go away from his work, because it's too difficult for one parent to be alone in this situation. At the beginning, we'd had both a sick leave, but the crisis passed, the father has to go back to work at more than 270 miles. The weekend he came back to the hospital.
In the city of Kuopio, there are two flats offered by the Cancer Foundation of the department of Pohjois-Savo, where the parents can live when the child is at the hospital. These flats are free of charge for the parents. Its are dealt with by the National Case of Retirements (KELA).
KELA pays a compensation to the one of the parents for the loss of wages, and a compensation for seriously sick child (these last ones depends on the situation of the parents and must be made by a separate request.) The local council can also grant a help, for a relative who looks after the child at home.
The hospital expenses of a child of less than 16 years are paid by the council, but at the charge of the parents remain the first seven days in the year. If the parents have small wages they can send a request for assistances to the social office.
KELA refunds also the taxis and/or ambulances travels between the hospital and the residence. Cancerologics Associations of the area can give a small financial assistance.
The social worker of the department advises in all these steps and one's can contact KELA and the social office of the town.
Our support network
In addition to all these supports gotten by the society, it would be marvellous if each one had its own support network, but unfortunately it is not the case of all. We had a very solid network and we would like to thank each one personally, but it will be very difficult because it is question of many people all over the world.
Family, friends and church: When Timothée fell sick, the news it widespread very quickly, like a forest fire. Everywhere in Finland, in Europe and in the whole world, all the family, friends and acquaintances received the information in some way.
In churches all around the world, a combat by the prayer broke like a tidal wave. Even people whom we didn't know prayed for us. People who were not accustomed to go to the church started to go to the worship. Many said: "I don't know how to pray, in general I don't pray, but perhaps God will hear and heal this child." In large believing's assembling as in the homes many hands have been crossed when people prayed.
Can we have greater support? We had the Heaven Army with us in this battle. And victories after victories were gained. Timothée has survived the periods of intensive care, a miracle. Timothée himself told us the fight which he has had against death, when he was under anaesthesia. There was full of victories, as for us parents who survived and remained in peace; "And the peace of God, which passeth all understanding, shall keep your hearts and minds through Christ Jesus." (Phil. 4:7). And we continued to believe and to hope.
Maybe a question arises in each one: "Why God didn't heal him? What was the meaning of all these?" It's like that we see it in our imperfect faith. All this was necessary to bring people to pray. One's never pray too much nor unnecessarily. When thounsands of people on earth pray, several at the same time, the Celestial Powers were moving and the enemy trembled. That is how God awakes us to fight by the prayer and He does it continuously, but we doesn't allways understand it. Why did Timothée not cured? We can't understand it, but God had his reasons. Parents, we know our child very well and we believe that he's happy in the Heaven. In this actual world, there are so much oppression, hatred and evil, which would have made him suffer and worries because of his sensitivity. God knows and doesn't make errors.
We also received various financial assistance by different gifts. My sister managed the curents stuff and our neighbours toke in charge our mail and came to water our plants. A sister of our church undertook to transmit informations and prayers requests.
His brothers: We can only imagine the distress and the anguish of his brothers, Eric and Jean-Paul, being so far away and enable to be with their little brother to comfort it. The only contact was by phone, Timothée was always glad to hear their encouraging voices.
Timothée's friends: Sarita, Tiina, Jaana and Elisa thought of him with their drawings, letters and prayers during all this time. The faith of these children carried Timothée over this terrible period.
Other parents: The best support was given by the parents of the other sick children. We encouraged ourselves each others and cried together in the difficult moments, but have been sincerely also be delighted by the positive moments.
Colleagues: The colleagues of the father were very understanding and flexible. They helped by all their means.
School: The teachers, the cook (Iita) and the lads stayed in contact and expressed their affection in several manners.
Social: The social worker of our town who dealt with our stuff, supported us also morally and came visiting us. We had a domestic help. Päivi brought deliciuos dishes and gave also a moral support.
Home Health Care: Each day, the nurse came at home to help us for the most difficult care. The relation with the nurses was warm, more particularly with Sinikka and Leila.
We felt privileged because we had so many friends. We learned to know God's love. It's through the person close to us that He appears.
Guestbook...
Just ten years ago we were in hospital and you my child you were so ill, you had so much pain and suffered but I got you in my arms after so long time. It was my christmas gift, you gave me a little kiss and said " je t'aime maman". I am vaiting the moment that I can get you again in my arms and hear these words in Heaven's Kingdom. Je t'aime Timothée Maman
Hei! Kävin lukemassa sivujanne. Oma poikani Joonatan kuoli 3-vuotiaana aivokasvaimeen reilu puoli vuotta sitten. Olimme hoidoilla myös kysillä. Siunausta elämäänne! Kerran olemme taas kaikki yhdessä Taivaan kodissa. Sinne asti täytyy jaksaa tämän maailman taistot. Mutta rakkaat poikamme ovat jo parhaassa turvassa.
Olen harrastajanäyttelijä Mikkelistä ja olen ammatiltani nykyjään linja-auton kuljettaja. Noin vuoden ajan on elämääni ja ajatuksiini melkein joka päivä liittynyt Ranskalaisen kirjailijan Eric-Emmanuel Schmittin näytelmä Oskar ja Mamma Roosa. Tarina pienestä pojasta Oskarista ja hänen ystävästään,satavuotiaasta leikkitädistä, Mamma Roosasta. Kaunis ja koskettava tarina leukemiaan sairastuneesta pojasta ja hänen viimeisistä elinpäivistään sairaalassa, jossa hän Mamma Roosan avulla löytää Jumalan ja saa siitä voimia ja ymmärrystä jaksaa elämänsä loppuun. "aika pieni ja heiveröinen kukkahan se oli, mutta urheasti se hoiti kasvin hommansa alusta loppuun,eikä jättänyt kesken". (sanoi: Oskar) Näytelmää tehdessäni huomasin useasti ajattelevani Oskarin rohkeaa ja toisia ihmisiä huomioonottavaa asennetta, sekä kykyä nähdä elämän kauneus ja viehättävyys pienissäkin asioissa. Timotheen tarinaa lukiessani tuli tunne kuin olisin lukenut tuttua tarinaa ja tajusin,että pojat ovat kuin "kaksi marjaa" ja olenkin varma että he olisivat olleet tulleet mainiosti toimeen keskenään.Kaksi älykästä, herkkää ja taiteellista kaveria. Timotheen vanhemmat kävivät katsomassa näytelmän Mikkelin teatterin pienellä näyttämöllä. Kunnioitan suuresti heidän rohkeuttaan uskaltaa katsoa asioita uudelleen "suoraan silmiin". Toivonkin että he saivat lisää lohtua siitä hetkestä ja muistaisivat kaikkia niitä ihania ja hyviä hetkiä, joita he saivat Timotheen kanssa viettää. Toivotan koko perheelle kaikkea hyvää ja siunausta. Jouni
I think so often about my Anna and when I do I think about all the other grieving parents I know and lift us all in prayer. We so need our Lord's comfort, peace and encouragement. I pray you are held closely in His arms as Timothée's Homegoing anniversary approaches. "I send my weary heart to all; Who shed those tears of pain; With caring tears from my own eyes; my message to you will be; my friend, I pray for thee." (from the poem "I Pray for Thee" , in the collection of prose and poems "If I Could. . .", all by Paul McCutcheon, oldguy05@hughes.net
Hyvät Timotheen vanhemmat Olette käyneet mielestäni elämän vaikeimman asian läpi -ja kestäneet -ja vahvistuneet. Varmaan Herralla on teille tehtävä jonka vain te voitte tehdä. Olkaa siunattuja, rukoilen puolestanne.
Hei! Luin Timotheeststa kirjoittamasi tarinan. Liikutuin, kuinka hän ei luovuttanut elämänhaluaan vakavassa ja vaikeassa sairauksessa. Toivoa ei saa menettää! paljon voimia jokaiseen päivään!
". . .weeping may endure for a night, but joy cometh in the morning." (Psalm 30:5) And what a glorious morning that will be! As Timothée's Homegoing anniversary approaches, we pray that our Lord hold you very close and that you may know His comforting presence in a special way.
Löysin nämä sivut sattumalta, monen vuoden jälkeen.Palasin ajassa taaksepäin ja lämpimät muistot täyttävät mieleni.Jaksamista elämässä eteenpäin.Miten voitte ja missä olette? KAIKKEA HYVÄÄ.
I know your pain and sorrow, especially now as Timothée's birthday approaches. I praise our Lord and am so very, very grateful that He blessed these wonderful children with so much kindness and grace! "The righteous perisheth, and no man layeth it to heart: and merciful men are taken away, none considering that the righteous is taken away from the evil to come." (Isaiah 57:1) May the Blessed Hope continue to blaze in your hearts!
je voulais lui dire bonne chance a timothée
Otan osaa suruunne ja toivon teille jaksamista sekä värikästä syksyä ainakin puiden merkeissä. Sain viestinne meidän osaston muistojen runoillan merkeissä. Itse toimin Mikkelin syöpäosaston pj:nä. Kitos että saamme käyttää runoasi! Pirkko
Our Anna was also 12 year old with the heart of a small child and the wisdom of an elder when our Lord took her Home. I hold you tightly and fervently in my prayers as Timothèe's birthday approaches. May our hearts be lifted to Heaven. May our spiritual eyes be opened to our Lord's Light and might we see beyond the now to the glorious promise of forever in the presence of our gracious Lord and our beloved children.
Koskettavat sivut, joita ventovieraskin luki tunteella. Lähimmäisen sairautta, taistelua ja lopulta kuolemaa läheltä seuranneena tiedän, että olette keränneet sivuille myös paljon hyödyllistä tietoa ja ajatuksia, jotka auttavat niitä, jotka vastaavassa tilanteessa tarvitsevat apua ja tukea. Kiitos.
Hei! Osuin näille sivuille sattumalta etsiessäni tietoa lasten leukemioista. Hyvin koskettavat. Rohkaisuksi haluaisin antaa vinkin eräästä linkistä, joka mielestäni kaikkien syöpäpotilaiden pitäisi nähdä... Osoite on www.thesurvivormovie.com
Hei aikaa on kulunut siitä kun tavattiin siellä lapsensa menettäneiden tapaamisessa Utajärvellä 2002. Olisi mukava kuulla teistä. Terveisin Seppo, Sirkka ja pojat.
What a loving tribute to your precious son. I'm sorry for your loss. What a terrible thing for a Mummy to have to endure. Thank You Yeshua for being with Esther through this terrible thing. And Father, You too had to endure the death of Your Son. And I thank You that we don't walk this alone. I thank You that You are there with us and that because Your Son rose from the dead that gives us the strength to keep on knowing that our little ones too shall be seated with You. They just went before we wanted them to. In the Name above all other names Yeshua HaMessiach.
Tosi koskettavat sivut joita tässä luin ja minusta oli todella mukavaa, että minun runoni löytyi sieltä, jonka olin lapsellenne tehnyt ajatuksin siivin. Toivotan teille Jumalan siunausta ja kaikkea hyvää eteenpäin.Palaan näille sivuille myöhemmin taasen runo muodossa. Sari opettaja
dear esther and samuel,I read your the entire web page and wept through the whole thing.Now that i am a mother I imagined that it was my child going through what timothee had endjured and i can see the pain and despair that was before you.My heart goes to you both and it took courage to write your emotions for all to read but I now know more about timothee than i did when he was alive.I say a prayer for you both and I shall visit timothee soon and tell him what adouring parents he has and how much he is loved and missed. with all my love Melissa
Paljon lämpimiä terveisiä täältä Kysistä 2403:lta Pirjolle ja Samuelille! Minulla oli onni tutustua Tituun ja Teihin...se jätti lähtemättömän vaikutuksen. Kaikkea hyvää sinne Teille ja halauksia! Voimia ja jaksamista! Hyvää uutta vuotta 2005!
Hello from America- I saw your wed site address on the site of Addison Toivola, who passed away on Sept. 9, 2003. Our own son, Mitchell, was a buddy to AJ's (Addison) at the Hospital. As I read your story I cried in reflection of you and your sons journey of cnacer and reliance on faith. In Christ, the day will come that we will all be gathered together in heaven - with our precious boy's. Our "Mitchie Boy" also battled with cancer for 10 months. He went to be with Jesus at the age of nine and one-half on April 11, 2003. He had a form of Osteosarcoma (bone cancer) NEVER before seen! In the spirit of Mitch we have formed a non-profit foundation called the "Miracles of Mitch Foundation". It provides Quality of Life Support to families of critically terminal ill children. I have also written a book, "Good-bye, Mitch". It is a brief reflection of his life, my frist years journey of grieving, and how the life of Mitch will continue with many miracles to come. I share this with you in the rememberance of our boys who are together in Heaven! God gave them a purpose - to show others in the world the Love of Jesus! Thank you for your web site in Timothee's memory. I will be praying for your continued strength and faith. I have listed our web addresses and invite you to come and visit them....www.miraclesofmitchfoundation.org and for the book goodbyemitch.com God Bless, Becky Chepokas - Mitchell's Mom
Got your site from Michelle site. You have done a beautiful site for your son, Timothee! Bless and thankyou for sharing this around the world. Will be in our prayer!
Heard about yr dear son from Marcus web page and pray that your family gets the healing and peace u need, your son is an angel/ God Bless
Thank you for the kind encouragement! We, too will pray for your family.
Hei! Timothéen tarina on niin koskettava, että toivoisin mahdollisimman monen voivan lukea sen. Voisitteko ajatella laittavanne sen esimerkiksi cancerkidstories.org -sivuille (ellei se vielä ole siellä)? Kyseisellä sivustolla on monien muidenkin syöpään sairastuneiden lasten tarinoita. Osoite on http://www.cancerkids.org/children/stories/submit_story.cfm Voimia teille kaikille!
Pirjo ja Samuel - kaunis kiitos Teillä näistä sivuista. Lukemattomia kertoja olen selannut niitä ja löydän aina jotain uutta ja jotain lohduttavaa - samankaltaisia kokemuksia mitä koin Eveliinan kanssa ja vierellä. Näen sieluni silmillä lapsemme kulkemassa rinnakkain, ei kuitenkaan yksin vaan monien saman kokeneiden seurassa. Näinhän Sinä Pirjo tämän minulle lohduttavasti kerroit joskus puhelimessa. Vaikka lapsillamme onkin kaikki hyvin, niin valtava ikävä kouraisee päivittäin sisuksia eikä siitä selviä ilman itkua ja sisäistä tuskaa. Iloitsen siitä, että Teillä on niin vahva usko Luojaan ja että olette saanut avun ymmärtää ja kestää lapsenne fyysisen siirtymisen kauemmaksi. Niin Teillä kuin meilläkin henkinen välimatka ei ole pidentynyt vaan arvioni mukaan se on lyhentynyt ja tullut vankaksi väyläksi muistella lastaan. - Kaksi vuotta kävin Eveliinan haudalla päivittäin, mutta nyt joka toinen päivä ja aina kynttilää sytyttäessäni muistelen Eveliinaa, Titua ja Larissaa (en jaksa muistaa ennätittekö tutustua häneen KYS:ssa). - Lastemme valoisat muistot auttakoon osaltaan meitä kaikkia jaksamaan ja näkemään elämän arvokkuuden ja haurauden. - Lämmöllä Teillä ajatellen, kristiina
Seuraavat päivämäärät sururyhmälle: 22.4. klo 18.00 Lehmuskylän seurakuntakoti ja 3.6. klo 18.00 Anttola rantasauna (sauna- ja uintimahdollisuus) Lämpimin ajatuksin Sinikka ja Harri
Olemme lukeneet ja itkeneet.
Taivaallisen Isämme tiet ovat tutkimattomat, emmekä täällä ajassa vielä näe, miksi joudumme niin paljon surua kärsimään. Poikanne on Jeesuksen luona, ja hän varmasti toi kaikille valoa elämään, jotka häneen saivat tutustua. Kiitokset siitä, että jaoitte tarinanne, se varmasti puhuttelee ja lohduttaa monia, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat, myös lapsensa sairauden vuoksi. Kaikkea hyvää elämäänne, Taivaan Isä teitä runsaasti siunatkoon.
Luin juuri teidän kertomuksenne. Pienestä reippaasta pojasta, osaisimpa itse olla yhtä rohkea ja reipas. Olen varma, että Taivaanisällä on teidän pojallenne erityis tehtävä enkelinä johon hänet on kutsuttu. Omakin lapseni on varmasti saanut tehtävän enkelinä ja tulemme viellä joskus näkemään omat rakkaat lapsemme. Olette tehneet ison työn tämän lapsenne sairauden tiimoilta ja näin varmasti autatte monia perheitä, joissa taistellaan lapsen sairauden kanssa ja ihmetellään, miten tästä eteenpäin ja mikä tarkoitus kaikella on. Oman lapsen kuolema on aina raskas kokemus olette kauniisti kirjoittaneet tästäkin vaikeasta asiata.Toivon,että kertomuksenne julkaistaisiin laajemminkin. Siunausta elämäänne toivottaen Sinikka
excusez moi mais je suis un peu nerveuse, je continue. Je suppose que Thimothée aussi vous a manque pour ce jour qui devrait être joyeux. Je suis de tout coeur avec vous et me rend compte de votre courage à surmonter la douleur et continuer a vivre après cette douleur que personne ne peut combler. Je vous admire car moi, je ne suis pas bien et je pense qu'il me faudra du temps pour me remettre de cette expérience assez douloureuse Amicalement solange de bruxelles
Pirjo et Samuel je vous remercie beaucoup d'avoir visité mon site sur Francis, et surtout l'attention d'avoir mis une bougie en Finlande pour sa mémoire. J'ai passé une mauvaise fête de Noël mais je pense que c'est tout a fait normal, puisque c'est le premier sans lui. Il m'a beaucoup manque comme je suppose que T
hier soir, je suis allée visiter le site de laurette fugain car j'y ai laissé plusieurs messages aussi. J'ai vu votre mot qui m'a touché. La première chose que j'ai faite ce matin, c'est aller visiter votre site que j'ai trouvé très émouvant. Mon compagnon est parti retrouvé votre petit ange le 7.11.2003 après 10ans de lutte contre cette maladie. Je n'arrive pas encore à l'accepter, je tourne en rond dans la maison et la nuit, il m'arrive de le sentir près de moi. Moi aussi, je lui ai dédié un site mais n'étant pas une pro, j'ai fait de mon mieux. http://looping08.skyblog.com Je suis de tout coeur avec vous et vous souhaite malgré l'absence de Timothée et de mon compagnon Francis une joyeuse fête de Noël. Ils seront dans notre coeur amicalement et à bientôt peut être sur mon site
Cette soufrance me revolte et me rappelle mon neuveu qui a aussi perdu son oeil suite au cancer. raison de plus pour ses camarades qui ont peur de lui en classe. Ce soir mes prieres vont envers toi petit ange venu du nord.
Pirjo ja Samuel Jaatte niin paljon meille sivussakulkijoille. Timothéen elämä, sairastaminen, kuolema ja luja usko iankaikkisuuteen, sekä teidän vanhempien rakkaus kaiken sen keskellä pysäyttää miettimään ja riisuu minut sanattomaksi. Kiitos rohkeudestanne työstää Timothéen tarina luettavaksi ja nähtäväksi. Ystävyydellä Minna